Tunnistatko omaishoitajan? Muistan, kun ensimmäisen kerran kuulin tuon kysymyksen Joensuun seudun omaishoitajat yhdistyksessä. Olin ollut siihen mennessä opiskelijana harjoittelemassa omaishoidon tukipalveluissa ja vieraillut omaishoitajien kotona tehden kartoituksia ammattilaisen ohjauksessa. Silti en osannut vastata kysymykseen tyhjentävästi. Onneksi yhdistyksen Yhteinen polku- hankkeessa tehdyssä selvityksessä on hienosti tuotu näkyväksi yleisimpiä omaishoidon merkkejä.
Tehtäväkseni onkin muodostunut tunnistaa ja olla korvana, silmänä ja keskustelutukena kaikille erilaisissa omaishoitotilanteissa oleville. Tehtäväni ei ole tietää toisen puolesta mutta autan ihmisiä tiedostamaan mitä he eivät vielä tiedä tietävänsä. Tiedän vain sen, että kahta samanlaista tarinaa ei ole. Ei ole myöskään kahta samanlaista tapaa toimia omaishoitajana. Yhteistä on kuitenkin omaishoitajien resilienssi eli joustavuus tai sitkeys. Se tarkoittaa esimerkiksi kykyä kohdata uudestaan ja uudestaan vaikeitakin hetkiä, tunteja, päiviä, viikkoja, ja palautumista niistä. Yhteistä kaikissa tarinoissa on omaishoitajuuteen kuuluva vastuu ja huoli mutta myös ilo, rakkaus, toivo sekä merkityksellisyyden tunne. Merkityksellisyys auttaa jaksamaan ja jatkamaan. Tämän blogin toivon täyttyvän erilaisista merkityksellisistä tarinoista. Tarinoiden tiedetään auttavan ja voimaannuttavan toisia samaa kokeneita. Autetaan siis toinen tosiamme😊
Muista, että täällä OmaisOivassa jaamme myös sinun tarinasi, sinun kanssasi.
Seija Ollaranta
OmaisOiva
toiminnanjohtaja
0 kommenttia